Luka lääkärissä

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena, lapset jäivät hoitoon ja me Lukan kanssa lähdettiin lääkäriin. Siihen asti meni hyvin, kunnes liikenne jumahti Vihdintiellä Kehä ykköstä lähestyttäessä totaalisesti. Ruuhkassa seistessä tajusin äkkiä jättäneeni lompakon kotiin. Ja pian valkeni myös se, että kyse ei ollut tavallisesta ruuhkasta, sillä liikenne todella seisoi. Radio ei kertonut onnettomuudesta, mutta eipä se olisi paljoa auttanutkaan, sillä olin keskellä Vihdintietä, ja seuraavaan risteykseen oli kilometrin matka. Eikun soittelemaan eläinlääkäriin, että A) olisimme tulossa, jos pääsemme, mutta varmasti puoli tuntia myöhässä ja B) voiko tulla myöhemmin maksamaan, kas, kun ei juuri nyt olekaan lompakkoa mukana. Puolen tunnin päästä liikenne vihdoin aukesi, kun onnettomuuspaikka saatiin raivattua, ja eikun suhaamaan loppumatkaa! Maksuasiatkin olivat selvinneet sillä välin. Luka tutkittiin pihalla, jotta jännitys ei olisi niin armoton. Ja hienosti tutkimiset menivätkin, Luka antoi hyvin tutkia, mutta kipukohtien löytyessä meni enemmän ja enemmän jännittyneeksi. Koska polvessa oli paksuuntumista ja lonkkien/ristiselän alueella kipuja, suositteli ortopedi kuvaamista. Ja me olimme samaa mieltä, olimme ajatelleet, että jos kuvaukselle on nyt indikaatio, kuvataan sitten kerralla enemmänkin, koska Lukalla on vajaa vuoden ajan ollut oireilua eri jaloissa vaihdellen. Useamman nivelen kulumia ja nivelrikkoa pelkäsin, ja ristisidevauriota polven osalta, koska jalka selkeästi sattui jokunen viikko sitten, eikä kunnolla parantunut "itsekseen". Lopullisesti huolestuimme, kun Luka ei halunnut istua tai mennä maahan suoraan, vaan käänsi aina itsensä kankulle, ja ylösnousu näytti hankalalta. Muttamutta, yllätys oli iloinen, kun kuulin, että nivelet olivat todella siistit tämänikäiselle agilitykoiralle! Ei kulumia tai rikkoja! Myöskin ristiside oli ehjä! Polvessa aavistus liikaa nestettä ja selässä pientä reaktiota, mutta siinäpä se! Etujalan varpaasta löytyi vanha nuljuluun murtuma, joten se selittää, miksi Luka vajaa vuosi sitten muutamaan eri kertaan kevensi etutassuaan. Mutta oli todella ihana kuulla, että luustollisesti Luka voi oikein hyvin, nyt hoidellaan reiden/polven venähdysvamman loppusilaus ja ilmeisesti jalan varomisesta kipeytynyttä selkää fysioterapialla, ja sitten takaisin normaalitouhuihin! Jo yhden kerran fysioterapian jälkeen Luka suorastaan lensi, fysioterapeutti oikoi täysin kieroa selkää ja vapautti kasaan mennyttä kylkeä. Mikäli Luka toipuu normaalisti, eikä takapakkeja tule, starttaa iso-L SM-kisoissa suunnitelman mukaisesti. Tänä vuonna vain yksilökisassa, sillä joukkuepaikasta luovuimme heti, kun huomasimme Lukalla olevan jotain häikkää, jäykkyyksiä tai kipuja. Mutta mikäli fysiikka on kunnossa, saa papparainen osallistua kisoihin, sillä kuvausaineissakin oli vain 7vrk:n varoaika, joka päättyy juuri. Tietysti mennään täysin koiran ehdoilla, jos jotain tulee, laitetaan suunnitelmat sen mukaan uusiksi. Mutta nyt näyttää tosi hyvältä Lukan terveyden osalta, ja toivottavasti pappa saa porskuttaa terveenä vielä pitkään! Täytyy vielä isosti kiittää mahtavaa lääkäriämme Anua, joka ulkoisti vastaanottonsakin, jotta jännittyneen Lukan tutkiminen onnistuisi rennommin ja luotettavammin.

Lukan krampit ja krempat

Luka on menneen vuoden aikana ajoittain ollut vaivainen jalkojensa suhteen, mutta mitään ei koskaan ole löytynyt, ja oireilut ovat menneet ohi yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin. Välillä vaivaa on ollut etujalassa, välillä takajalassa. Puolikin on vaihtunut kertaalleen. Olemme ajatelleet, että vanhalla eivät paikat enää kestä sitä hurjaa ja repivää liikettä, mikä Lukalla on jatkuvasti päällä, ja kolhuista toipuminen kestää nyt hieman pidempään. Viimeisimpänä tempauksena Luka ilmeisesti reväytti takareitensä, kun heittelin koirille palloa. Siinä yhteydessä sitä ei huomannut, mutta seuraavina päivinä Luka käytti jalkaansa tosi huonosti. Takareisi turposi ja keräsi nestettä. Revähdyksestä luulimme koiran jo parantuneen (toki lihasvammoissa kestää pitkään parantua kokonaan), mutta eilen fysioterapiakäynnillä selkeitä kipupisteitä löytyi edelleen ja kintereestäkin häikkää, joten päädyimme ortopedin konsultaatioon ja hänen arvionsa mukaisesti sitten mahdollisesti kuvauttelemaan koirasta jalkoja tai selkää. Saimme ajan jo viikon päähän, joten katsellaan, mitä siellä saamme selville. Luka ei halua mennä maahan makuulle, vaan vinksauttaa itsensä lonkalle, joten jotain häikkää takapäässä on. Muttamutta, Lukaa ei kyllä lääkärissä pysty juuri tutkimaan, koska koira jäpittää tiukasti kasassa peläten toimenpiteitä, joten saa nähdä, kuinka käy.

Tyhjää täynnä!

Niinpä sitten kävi, että Liian masussa ei ole pentusia =(. Kävimme ultrassa eläinlääkäriasemalla keskiviikkoiltana, ja hyvin hiljaiselta näytti kohdussa. Itse keskityin pitämään Liiaa aloillaan kourussa, mutta arvasin pian lääkärin hiljaisuudesta, että ketään ei ole kotona. Lääkäri yritti vielä seisten etsiskellä, josko joku pikkuinen olisi piilossa suolenmutkien takana, mutta tyhjältä näytti. Harmittaa kyllä, sillä kaiken piti mennä hyvin ja hienoiset tiineyden merkitkin Liiassa oli havaittavissa kolmannella tiineysviikolla. Mutta tällaista se on, ja näin kävi tällä kertaa. Nyt vetäydyn mietintämyssyn kanssa takavasemmalle, ja pohdiskelen, mitä jatkossa pentuesaralla tehdään. Mutta ainakin pääsemme harrastuksiin takaisin, nyt pitää soitella agiryhmään, että tulossa oltaisiin, aiemmin kuin suunnittelimmekaan!!

Äitienpäivää viettämässä

Olimme Salon lähellä mökkeilemässä ja viettämässä viikonloppua ihanan aurinkoisessa säässä! Alueella oli tosi hiljaista, ja koirat ottivat ilon irti juostessaan metsissä ja rannalla sydämensä kyllyydestä! Koska mukana oli vain kännykkä, ei liikkumisen riemuista ei oikein saanut kuvia, vaikka yrittikin. Mutta onneksi koiruudet pysähtyivät välillä, joten tässä pari kuvaa!

Varhain on muuten koirahommat aloitettava, Eelillä on ollut aina kova hinku päästä taluttamaan koiria, joten tässä pikkukepon ensimmäinen taidonnäyte Liian kanssa:

Luka vauhdissa:

Lex meressä, häntä ei saa kastua, vaan se nostetaan mahdollisimman ylös =)

Liia kaislikossa

Märkä Lex

Liia on menossa keskiviikkona illalla ultraan, joten silloin sitten selviää, onko meille pentusia tulossa kesäkuussa. Liialla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia näkyviä valeraskausoireita, ja nytkin tiineyteen viittaavat merkit ovat hyvin hienoisia, joten jännityksellä odotamme, mitä keskiviikkona selviää!

Lex harrastaa!

Reipas nuorimies Lex kävi viikonloppuna kahdessa mätsärissä Hämeenlinnassa. Lauantaina poika pääsi kehään pienten aikuisten sarjassa, sillä pentuihin ei enää huolittu, onhan ikää jo muutaman viikon yli 1v =). Vaikka Lex on vielä hyyyvin pentumainen käytökseltään, malttoi kehässä poseerata upeasti ja juoksutuksetkin onnistuivat kohtalaisen hyvin! Tuomari arvosteli pöydällä, ja Lex ei ollut moksiskaan, vaikkemme ole pöytää treenanneet kuin pari hassua kertaa. Punaisten porukassa Lex oli lopulta toinen, eli tosi hienosti meni! Oikeita näyttelyitä silmällä pitäen on kuitenkin vielä hyvä vähän harjoitella... Ja koska näyttelytouhut muuttuvat aina vaan vakavammaksi, pyysin jopa koutsin meitä vähän auttamaan ja katsomaan hyvät seisotukset ja liikutukset =) Siis minullahan ei mitään kilpailuviettiä ole, mutta kun tehdään, tehdään sitten kunnolla! Sunnuntaina olimmekin sitten turisteina toisessa mätsärissä. Mätsärin hinta oli melko kova ja Lexin kehäkäytös edellisenä päivänä moitteeton, joten lähdimme sitten ihan vaan sosiaalistamiskierrokselle. Paikalla oli myös iiihana nelikuinen koikkeritytteli Peppi, johon Lex kovin ihastui. Muutenkin nuorukaisellamme on pientä äijäilyä havaittavissa, toisille nuorille uroksille tulee helposti vähän sanomista, kun taas tytöt ovat niin kiinnostavia, että.

Tuulikaislan kevättuulia!

Josko olisi aika jälleen kevään kunniaksi herätellä Tuulikaislan blogiakin. Vanhat kotisivut ovat virkistymässä asiantuntijalla, joka tosin on hieman kiireinen nyt keväällä, mutta ehkä uudistetut sivut putkahtavat esiin piankin! Ihanainen palleroisemme Lex täytti yhden vuoden koiranpäivänä 24.4.12. Eihän siitä mitään poseerauskuvia saa, mutta tässäpä tuore kuva tältä päivältä. Leksurainen on kova poika puuhailemaan kaikkea sallittua ja kiellettyä, mutta on niin kovin herttainen tapaus kaikessa pentumaisuudessaan! Lex on ilmoitettu kahteen näyttelyyn, Lohjalle ja Järvenpäähän toukokuun lopussa. Ensi viikonloppuna olisi pari mätsäriä Hämeenlinnassa, joten josko kävisi pitkästä aikaa pyörähtämässä harjoituksen vuoksi sielläkin! Ja tietysti Lex agiliteeraa, tai oikeammin vasta aloittelee hissukseen tätä hienoa lajia!

Liia sen sijaan on nyt tauolla harrastamisista, sillä toivottavasti elämme iloisen odotuksen aikaa, ja Liia saa Tuulikaislan toisen pentueen kesäkuussa. Sinne on vielä pitkä matka, mutta tässä hissukseen katsellaan ja kuulostellaan, josko Liia olisi tiine. Kevätpuuhissa Lexin kanssa saa pallokin kyytiä, pallo on kyllä meidän kolmikon ehdoton suosikki, ja vanha näyttää jo hieman aikansa eläneeltä...

Nuka harrastaa

Kasvattineitosemme Nuka on ehtinyt taas harrastaa kaikenlaista! Neito on ahkerasti käynyt näytelmissä "hieman" hentoisesta varrestaan huolimatta =). Nuka täytti elokuussa 2011 kaksi ja siirtyi avoimeen luokkaan. Muuten Nuka ei ole kauheasti kasvanut, vaan on siro tyttö edelleen. Lokakuussa Nuka kävi Spanieliliiton erkkarissa hakemassa H:n, päätä kyllä kehuttiin, mutta muuten oli liian hento tyttö tuomarin makuun. Nyt huhtikuussa Nuka kävi Loviisassa Hannele Jokisillan arvioitavana. "Sopivan kokoinen, erittäin narttumainen kokonaisuus. Vielä kovin kesken kehityksen. Hyvä narttumainen pää. Etukulmaukset ja eturinta tulisi olla selvempi. Keskivahva luusto. Kevyt runko. Hyvät takakulmaukset. Kaunis väri ja karva. Liikkuu hyvin." Tuloksena AVO EH1. Ja onhan Nuka toki puuhannut muutakin, sillä reipas koirakko on jo pitkään harrastanut agia, ja nyt ovat aloittaneet agilityn kisaamisen!! Muutaman möllikisan kautta kohti virallisia, ja tuloksia tulee! Nuka ja Johanna voittivat seuransa medimöllimestaruuden, ja pokkasivat hienot palkinnot kirjahyllyä komistamaan =)